Vertaistukiryhmän vetäminen on mukavaa ja tärkeää

Antti Palkinen, 70, ja Maarit Rajala, 62, ovat vetäneet Kouvolassa vajaan vuoden tyypin 2 diabetesta sairastavien vertaistukiryhmää ammattilaisen tuella. Ryhmän tavoitteena on hidastaa ja ehkäistä munuaisvaurioita arjen pienillä valinnoilla.

Teksti: Reija Ypyä Kuva: Lotta Ypyä

Noin 500 000 suomalaista sairastaa tyypin 2 diabetesta, jonka yleisin liitännäissairaus on munuaismuutokset. Onneksi niiden etenemistä voidaan hidastaa hoitamalla diabetesta hyvin.

Munuaisten vajaatoiminta johtaa pahimmillaan dialyysiin, ja dialyysipotilaista merkittävin osa on T2-diabetesta sairastavia. Jos munuaisvauriot huomattaisiin varhain, lääkityksellä ja elintavoilla voisi vaikuttaa asiaan.

Kuntien terveydenhuollossa diabeteksen hoito vaihtelee, ja voimavarat keskitetään usein insuliinihoitoisen T1-diabeteksen hoitoon. Järjestöt haluavat tulla tässä apuun. Tyypitkaksi on Munuais- ja maksaliiton sekä Diabetesliiton kolmivuotinen hanke, jossa kehitetään vertaisryhmämalli antamaan tietoa ja tukea tyypin kaksi diabetesta sairastaville. Tavoitteena on ennaltaehkäistä munuaisvaurioita. Nämä pilottiryhmät kokoontuvat Kouvolassa, Kuopiossa ja Seinäjoella.

Kouvolan ryhmää vetävät Antti Palkinen, 70, ja Maarit Rajala, 62. Kummallakin on T2-diabetes.

”Minulle diagnoosi tuli aivan yllättäen 2019. Kaveri kertoi käyneensä säännöllisesti kerran vuodessa perusverikokeissa. Siitä innostuneena minäkin kävin, ja löytyi diabetes. Kuinkahan paljon vastaavia piileviä tapauksia onkaan?” Antti pohtii.

Maaritilla oli raskausdiabetes vuonna 1994, ja vuonna hänellä 2012 todettiin T2-diabetes.

”Tablettihoidolla aloitettiin ja tänä kesänä mukaan tuli myös mieto pitkävaikutteinen insuliini T2-diabeetikoille.”

Tärkeät ammattilaisvieraat

Maarit ja Antti kiittävät saamaansa vertaisohjaajakoulutusta. Aluksi oltiin kolme päivää Tampereella opiskelemassa ryhmätoimintaa.

”Kävimme läpi ryhmän muodostumiseen ja toimintaan liittyviä asioita. Esimerkiksi miten suitsitaan kohteliaasti ryhmän suupaltteja, jotta kaikki saavat suunvuoron”, Antti antaa esimerkin. 

Toisessa kahden päivän koulutuksessa paneuduttiin vertaisryhmän tapaamiskertojen aiheiden suunnitteluun: ravitsemus, uni ja lepo, liikkuminen, mielen hyvinvointi, ihmissuhteet ja omahoito.  

”Koulutukset olivat äärimmäisen hyviä. Meille vakuutettiin, että informaatio on lähempänä diabeetikkoa, kun se tulee kohtalotoverilta. Pohdimme paljon käytännönläheisiä asioita kuten miten ryhmää kannattaisi markkinoida, jotta saisi porukan liikkeelle”, Maarit toteaa.

Kouvolan ryhmä on kokoontunut kuusi kertaa eli kaksi on vielä jäljellä. Ensimmäisellä kerralla luotiin ryhmälle yhteiset pelisäännöt. Kaikki saavat puhua, ja aina voi kysyä ja tarkentaa, jos ei ymmärrä jotain. Ryhmässä puhutut asiat jäävät sinne, eikä niitä levitellä muualla.

”Ensimmäisellä kerralla juttelimme siitä, miten diabetes vaikuttaa arkeen. Silloin pääsimme jo aika lähelle toisiamme”, Maarit sanoo.  

Ryhmä alkaa puolikuudelta kahvilla ja jutustelulla. Kuudelta mennään asiaan. Vierailevan asiantuntijan puheenvuoron jälkeen keskustellaan. Kahteen tuntiin pitää mahduttaa paljon asioita.

”Olemme Kouvolassa saaneet hyvin asiantuntijoita mukaan. Meillä on ollut puhumassa muun muassa lääkäri, ravitsemusterapeutti, liikunnanohjaaja ja diabeteshoitaja. Ravitsemuskerralla annettiin konkreettisia välipalaehdotuksia”, Antti kiittää.

Maaliskuussa ryhmässä kävi puhumassa Kouvolan Valkealan terveysaseman diabeteshoitaja. Hän kertoi niin selkeästi diabeteksen hoidosta, että moni ryhmästä halusi ja pääsi siirtymään hänen asiakkaakseen. Ryhmä sai myös hänen koostamansa kattavan diabetesoppaan.

Maarit kehuu hyvinvointialueen diabeteslääkärin luentoa vaikuttavaksi ja kiinnostavaksi, koska hän kertoi hyvin selväsanaisesti siitä, kuinka huonosti hoidettu tai diagnosoimaton diabetes vaurioittaa verisuonistoa ja aiheuttaa liitännäissairauksia.

”Munuaiset keräävät rasvaa ja plakkia ja tukkeutuvat. Munuaisten vajaatoiminta selviäisi helposti veriarvoista, ja sen jälkeen pystyy vielä omilla valinnoilla tekemään paljon. Hyvällä hoidolla saadaan jo alkaneita vaurioita paranemaan.”

Ryhmässä annetaan myös seuraavaa kertaa varten arkisia kotitehtäviä, jotka on koettu kiinnostaviksi. Jokainen on tehnyt ruokavaliomuutoksia, tutustunut ruuan ravintoainesisältöihin, lisännyt kasvisten syöntiä ja kasvislevitteiden sekä öljyn käyttöä.

”Kasvisten suositus päivässä on noussut 500 grammasta 800 grammaan. Olemme puhuneet ateriarytmistä ja ateriakoosta. Moni on tarkentanut ateriarytmiään ja pienentänyt annoskokoja”, Maarit luettelee.  

Antti kertoo monen lisänneen liikuntaakin. Ryhmäläisiä on erityisesti ilahduttanut se, että pienetkin asiat vaikuttavat.

”Eräs mies pyöräili paljon jo ennestäänkin, mutta pidensi vielä pikkuisen lenkkiä ryhmästä rohkaistuneena. Kevät innosti kaikkia liikkumaan, ja joku aloitti uimahallikäynnit monen vuoden jälkeen.”

Jokaiselle puheenvuoro

Isolla porukalla harvemmin lähdetään puhumaan henkilökohtaisista asioista, mutta pienryhmissä ja vapaan keskustelun aikana tulee enemmän kiinnostavia arkivinkkejä. Siksi Antti ja Maarit jakavat välillä ryhmän kahtia ja kumpikin vetää puolikasta ryhmää.

”Vertaisohjaajan tärkein tehtävä on ohjata vapaata keskustelua. Jos joku puhuu liikaa jostain asiasta, saatan sanoa, että ei paneuduta tähän enempää, koska asiantuntija puhuu tästä myöhemmin. Ei mennä liian syvälle yhden asioihin, koska ryhmässä voi olla 14 osallistujaa”, Antti toteaa.  

Maarit kertoo, että aina ei ohjata puheenvuoroa vieruskaverille, ettei tarvitse jännittää omaa vuoroa. Joskus heitetäänkin vuoro vaikka vastapäätä istuvalle, ja pidetään huoli, että jokainen saa äänensä kuuluville.

Diabetesliiton tai Munuais- ja maksaliiton asiantuntijasairaanhoitaja on ollut Antin ja Maaritin kanssa ryhmässä mukana nyt, kun ryhmän toimintamallia kehitetään. Eli nyt ryhmiä ohjaavat ammattilainen ja vertaisohjaajat yhdessä.

Kun malli on kehitetty, aloitetaan uudet ryhmät ja tarkoituksena on, että vertaisohjaajat vetävät ryhmiä ilman ammattilaista. Toki ammattilaisvieraita kutsutaan luennoimaan edelleen, mutta itse ryhmän veto sujuu ilman tukea.

Antti nauraa, että hän vähän säikähti ensimmäisessä koulutuksessa, että pitääkö ryhmiä alkaa vetää yksin.

”Mutta nyt pystyisin vetämään ryhmää yksinkin, jos saisin aina välillä hyvinvointialueelta jonkun asiantuntijan.”

Maarit ja Antti alkavat todennäköisesti syksyllä vetää uutta ryhmää Lahdessa.  He molemmat asuvat Iitissä ja ovat Päijät-Hämeen hyvinvointialueella hoidossa. He uskovat sielläkin löytävänsä hyvin asiantuntijavieraita.

”Liitot suunnittelevat yhtä ryhmää tulevaisuudessa teams-ryhmäksi. Hyvä, että tarjolla on se mahdollisuus pitkällä asuville. Meidän ryhmämme on kokenut oikean tapaamisen hyvänä, eivätkä he olisi tulleet teams-ryhmään. Toivottavasti tapaamisaikaa lisättäisiin ainakin puolella tunnilla.” 

Vertaisohjaajana toimiminen on antanut Antille ja Maaritille paljon. He kokevat olevansa hyvin tasavertaisia ryhmän kanssa, ja siksi itsekin saa aina jotain uutta tietoa.

”Olin ajatellut tämän tulevan eläkeiän harrastukseksi, koska ravitsemus liippaa työtäni. On kiva pystyä antamaan toisille jotain. Myös valmistautuminen on minusta kiinnostavaa”, Maarit kiittää.

Antti kertoo porukan aina lähtevän kotiin hyvillä mielin ja tyytyväisinä. Moni kysyy, että nytkö tämä jo loppui.

Molemmat pohtivat tyytyväisinä, että näinkin pienellä koulutuksella he ovat pystyneet vetämään ryhmää hyvin. Mutta asiantuntijavierailut ovat erittäin tarpeellisia ryhmissä.

Tyypitkaksi -hankkeessa etsitään vertaisohjaajia erityisesti Lieksan, Lahden ja Porin ryhmiin. Olisitko sinä kiinnostunut toimimaan vertaisohjaajana omalla alueellasi?

Hae mukaan soittamalla hankesuunnittelija Lotalle 0503225558 tai laita viestiä lotta.ypya@muma.fi

To top